Koulutukseen kuuluu johtajuustaitojen ja -tyylin arviointi kyselylomakkeella, jonka täyttävät esimies, alaiset, kollegat ja koulutettava itse. Lomaketta täyttäessäni kulmakarvat nousivat. Moni kysymys käsitteli sitä, kuinka hyvin katson onnistuvani alaisteni ohjeistamisessa yliopiston strategiaa edistäviin toimiin.
Kyselyn laatija asettaa rattaat hevosen eteen.
Kukaan ei ryhdy tutkijaksi, siis professoriksi, postdociksi tai tekemään väitöskirjaa, toteuttaakseen yliopiston strategiaa vaan omista sisäisistä (itsekkäistä?) vaikuttimistaan, joita voivat olla vaikkapa totuuden kaipuu, kunnianhimo, palava kiinnostus johonkin asiaan tai yleensä jokin yhdistelmä näistä. Joskus varmaankin myös paremman tekemisen puute, vaikka niin ei oikein saisi käydä.
Yliopisto menestyy, kun näitä pyrintöjä harrastavat saavuttavat omia tavoitteitaan, jotka arvioidaan tiedeyhteisön sisällä. Yliopiston strategian tuleekin olla – ja se onneksi osapuilleen onkin – se, että koetetaan palkata kyvykkäitä tyyppejä jotka haluavat tehdä yliopistoon sopivia asioita ja antaa niiden toimille mahdollisimman hyvät puitteet.
Vastasin jotensakin niin, että luulenpa asettavani hyvinkin yliopiston strategiaa edistäviä tavoitteita, mutta tämä johtuu siitä, että omat tavoitteeni ja yliopiston etu ovat täysin samansuuntaiset. Tämä on mielestäni juuri kuten pitääkin. Yleensäkin asiat sujunevat parhaiten, kun omat ja työnantajan tavoitteet yhtyvät.
LISÄYS 8.1.: Tarkka lukija huomaa, että ylempi kritiikki koskee vain kyselyä, jonka on varmaankin laatinut jokin pääosin liike-elämää palveleva koulutuskioski. Yliopiston johdolta en ole samansuuntaisia viestejä kuullut.
LISÄYS 8.1.: Tarkka lukija huomaa, että ylempi kritiikki koskee vain kyselyä, jonka on varmaankin laatinut jokin pääosin liike-elämää palveleva koulutuskioski. Yliopiston johdolta en ole samansuuntaisia viestejä kuullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti